*

AnttiKukkonen

Antti Kukkosen vaaliteesit

I KOULUMAAILMA REMONTTIIN

 

 

Olen koulutukseltani filosofian ja historian aineenopettaja ja olen toiminut pitkään luokanopettajan ja aineenopettajan sijaisena Helsingin eri kouluissa. Näin ollen myös kunnallisvaaleissa tämä teemat ovat lähellä sydäntäni.

 

 

1. Poliisipropagandan kouluissa loputtava

 

Ollessani Helsingin normaalilyseossa filosofian ja historian opetusharjoittelijana viime lukuvuonna minulla oli tilaisuus tutustua lukion yhteiskuntaopin lakitiedon oppikirjaan. Huomattavaa teoksessa oli se, että siviilioikeuteen liittyviä asioita käsiteltiin suhteellisen laajasti. Lukiolaisille kerrotaan, minkälaisia lakiasioita liittyy asunnon vuokraamiseen ja osamaksukauppaan. Sen sijaan rikosoikeutta käsiteltiin vain esittelemällä rikosprosessi eli miten rikosjuttu etenee syyttäjältä oikeusistuimeen ja niin edelleen. Kukaan ei nähnyt tarpeelliseksi valistaa lukijaa syytetyn oikeuksista osana tätä prosessia eli esimerkiksi sitä, että kuulusteluissa saattaa olla järkevintä vaieta täysin eli kansanomaisesti sanottuna pitää turpansa kiinni.

 

Täysin samaan ongelmaan kohtaamme poliisien vieraillessa kouluissa. Kenellekään ei tule mieleen asia, johon viitataan vallan kolmijako-opilla eli sillä, että poliisin tehtävä on löytää rikokseen syyllisiä ja ylläpitää järjestystä. Näin ollen poliisin intressit ovat hyvin erilaiset kuin syytetyllä, ainakin mitä tulee laillisiin seuraamuksiin. On sietämätöntä ja oikeusvaltiokulttuurin kannalta kestämätöntä, että poliisin näkökulma esitetään yleisenä yhteiskunnan näkökulmana. Tämä edustaa ajattelumallia, jossa isäntä tietää torpparin tarpeet paremmin kuin torppari itse. Tilanne ei voi jatkua. Joko poliisien on poistuttava koulusta tai heidän roolinsa on muutettava siten, että täysin vastaavalla tavalla tilaa saavat muut oikeusprosessissa mukana olevat tahot (esim. asianajajaliitto, jolla olisi paljon hyödyllistä kerrottavaa syytetyn oikeudesta kuulusteluissa). Peräänkuulutan kouluihin hieman samaa, jota ACLU (American Civil Rights Union) tekee ansiokkaasti valtameren takana.

 

Aiheesta lisää:

 

Näin poliisi kertoo poliisista kouluissa. Näin imelään esitykseen edes poliisi harvoin kykenee: www.poliisi.fi/poliisi/pirkanmaa/home.nsf/pages/EF10A053ED356798C22575300032B488?opendocument

 

Tällaisen valistustoiminnan poliisin monopoli edustaa oikeussysteemiä kouluissa tekee mahdottomaksi: BUSTED: The Citizen's Guide to Surviving Police Encounters. www.youtube.com/watch?v=yqMjMPlXzdA

 

 

2. Koulujen kurinpidosta

 

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua koulukurista. On valitettu, että opettajalta puuttuu välineet puuttua järjestyshäiriöihin koulussa. Tämä on totta. Välineeksi on tarjottu paluuta patriarkaaliseen kuriyhteiskuntaan, jossa oppilaita tukistettiin ja nöyryytettiin. Tämä tie on sen sijaan väärä. Kouluissa tarvitaan ennen kaikkea demokraattista keskustelua kurista ja järjestyssäännöistä. Koululaisia ei tule kuunnella ainoastaan heille määrättyjen rangaistusten yhteydessä, vaan oppilailla pitää olla edustuksellinen kanava ottaa kantaa myös järjestyssääntöihin. Toki tämän pitää tapahtua olemassa olevan lainsäädännön puitteissa. Silti lainsäädäntö antaa asiassa paljon liikkumavaraa. Tähän saakka kouluissa on ollut periaatteena julistaa koulujen arvoja, jotka ovat aivan yhtä tyhjän kanssa kuin globaalisti rikollisten yritysten arvot, joita levitellään nähtäviksi neukkareissa. Oppilaiden kiinnostus järjestystä kohtaan lisääntyisi, mikäli he saavat itse tilaisuuden rakentaa koulujen pelisääntöjä. Tätä uudistusta ei olla valmiita toteuttamaan, koska ajatellaan oppilaiden suosivan kontrollin puutetta. Totuus on päinvastainen. Lopullisen päätäntävallan tulee jo lain mukaan säilyä opettajilla, joilla on viranomaisvaltuudet, mutta oppilaita on asiassa kuultava ja heidän on saatava osallistua prosessiin edustuksellisten elimien kautta (esim. oppilasneuvostot)

 

Kouluissa on lisäksi lopetettava koululaisten sähköisen liikenteen seuraaminen kokonaisuudessaan. On naurettavaa ja ristiriitaista kehittää ihmisten kykyä omaehtoiseen ajatteluun ja samalla kytätä tökerösti heidän tekemisiään. Tuloksena on ihmisten mielipiteiden suuntaaminen miellyttämisen haluun.

 

 

3. Terveystiedon opetus remonttiin

 

Millaista on seksi toimivassa parisuhteessa? No tietysti ihanaa ja välittävää ja kaikkea sen tapaista. Entä millaisia ovat irtosuhteet? Sellaisia jotka satuttavat ihmistä ja joita tulee välttää. Ei, nämä eivät ole omia ajatuksiani, vaan terveystiedoksi kutsutun ”tieteenalan” hokemia. Juuri kuin pääsimme eroon isänmaallisesta historianopetuksesta ja kansallisromanttisesta kuvataiteesta koulujen opetuksessa huomaamme päätyneemme ojasta allikkoon. Terveyden nimissä törmäämme pehmofasismiksi luokiteltavaan terveystietoon, jossa terveyden verholla saarnataan mitä kummallisimpia moraalikoodeja. Kaikki tapahtuu ikään kuin piilossa. Emmehän ole tottuneita ajattelemaan terveystiedon tuntia politikoinnin paikkana. Tämä on kuitenkin totuus. Jos joku haluaa elää vakiintuneessa parisuhteessa, hyvä näin. Jos joku haluaa harrastaa irtosuhteita, myös tähän on oltava oikeus, ilman että toimintaa esitetään terveystiedon opetuksessa epäterveenä (lue: moraalisesti tuomittavana). Politiikka ei kuulu koulujen opetukseen, ei edes terveystiedon opetukseen.

 

 

II EROON KYTTÄYKSESTÄ JA VIRANOMAISTEN VÄÄRINKÄYTÖKSISTÄ

 

 

1. Kaupungin on irtisanottava sopimuksensa Turvatiimin kanssa

 

Helsingin rautatieasemalla jöötä pitää tällä hetkellä Turvatiimi. Kyseinen yritys myös hallitsee aseman valvontanauhoja, mikä tarkoittaa sitä, että vartijoiden toimintaa tutkittaessa kyseinen yritys kykenee päättämään, kenen käyttöön nauhojen kuvia annetaan, mukaan lukien esitutkintaa suorittava poliisi. Näin ollen yritys kykenee toimimaan täysin omavaltaisesti ja on lukuisissa yhteyksissä näin myös tehnyt.

 

Rautatieasemat olivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa kaupungin julkinen näyttämö, jossa elämä esittäytyi kaikessa monimuotoisuudessaan katsojalle. Nyt siitä on tehty oikeusvaltioperiaatteen irvikuva, jossa vartiointiliike saa tehdä mitä huvittaa, koska pitävää näyttöä laittomuuksista ja törkeyksistä ei apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin mukaan ole kyetty osoittamaan todeksi.

 

Sauri ei ole tullut miettineeksi, että sopimuksen irtisanomiseen ei vaadita oikeusistuimen antamaa tuomiota, vaan esimerkiksi kuvamateriaalien toistuva katoaminen tapauksissa, joissa vartijaa epäillään, riittää. Meillä on tuhat syytä päästä putiikista eroon. Onko meillä sen sijaan syytä pitää sopimusta yllä muuta kuin se, ettei näyttöä ole? (Miten näyttöä ylipäänsä voisi olla ottaen huomioon Turvatiimin menettelyn?). Ehkä yritys on kaupungin mielestä tehokas hieman samalla tavalla kuin fasistiset yhteiskunnat ovat tehokkaita, ainakin näennäisesti Tätäkö haluamme?

 

Tällä hetkellä kamerat ovat rautatieasemalla palvelemassa vartiointiliikkeen etua. Sen sijaan mitään selvää näyttöä ei ole olemassa niiden laajemmasta hyödystä. Yleensä kaupungilla kameroiden lisääntyminen on tapahtunut samaa tahtia, kuin kansalaisille tarkoitetut vapaat oleskelutilat ovat kadonneet. Kyseessä on ilmiö, jota voidaan kutsua Panoptikon-kulttuuriksi. Panoptikon oli filosofi Jeremy Benthamin suunnittelema rangaistuslaitos, jonka ideana oli, että vangit eivät näe toisiaan eivätkä vartiotornia, kun taas vangit ovat koska tahansa nähtävissä vartiotornista. Tässä tilanteessa on yhdentekevää valvotaanko vankia tietyllä hetkellä, sillä hän alkaa toimia ikään kuin häntä tarkkailtaisiin koko ajan. Näin käy myös meille kameroiden valvottavana. Kyse ei valitettavasti ole siitä, että tekisimme vähemmän rikoksia (tämä on todistettu), vaan siitä että käyttäydymme yhä alistuneemmin, sillä tiedämme, että me emme näe vartijoitamme, mutta he kykenevät näkemään meidät, vaikka eivät sitä aktuaalisesti juuri tekisivätkään. Riittää, että tiedämme olevamme tarkastelun kohteita, ALAMAISIA. Kameroiden määrää kaupungissamme on radikaalisti vähennettävä.

 

Aiheesta lisää:

 

Vartijaväkivalta ja rankaisemattomuus. www.youtube.com/watch?v=tUhz9oXg_zA

 

 

2. Helsingin poliisi ei saa ulkoistaa esitutkintaa yksityiselle yritykselle

 

Turvatiimi (ja sen lukuisat edeltäjät) ei ole kunnostautunut ainoastaan itseään raskauttavan todistusmateriaalin kätkemisessä. Syksyllä 2004 olin seuraamassa Helsingin käräjäoikeudessa oikeudenkäyntiä, jossa syytettyjen penkillä istui kaksi ”töhrinnästä” syytettyä nuorta miestä. Oikeudenkäynnin väliajalla juuri todistanut vartija Petri Lokka kävi tapaamassa seuraavaa todistajaa vanhempi konstaapeli Paavo Szapadia. Menettely oli tietysti täysin ristiriidassa vallitsevan oikeuskulttuurin kanssa. Todistajan ei tule keskustella seuraavan todistajan kanssa jutun etenemisestä; asia, josta tuomari Szapadia nuhtelikin. Mistä herrat mahtoivat keskustella? Epäilemättä jutun sisällöstä ja Szapadin tulevasta todistajan lausunnosta, sillä oikeudenkäynnissä kävi ilmi, että pääasiallisesti esitutkinnasta oli vastuussa Lokka, ei poliisi. Lokka kesken jääneen lukion koulutuspohjalla muun muassa tunnisti epäiltyjen käsialoja (tavalla johon KRP:n laboratoriokin ammattilaisineen ei kyennyt), ja muutenkin kontrolloi materiaalia johon juttu perustui.

 

Toisin ilmaisten esitutkinnasta oli de facto vastuussa ihminen, jolle ko. tutkinta oli osa henkilökohtaista bisnestä. Tämä tilanne oli yksi vastenmielisimmistä oikeusvaltion periaatteen loukkauksista, joita ns. Stop töhryille –kampanja toi mukanaan. Yhä edelleen töhryjen vastainen taistelu on pohjimmiltaan prosessioikeuden vastaista toimintaa. Eräs yritys, joka monien epäilyjen mukaan ylläpitää laitonta henkilörekisteriä ja vastaa esitutkinnasta (aiemmin kaupunkimme rahoittamana), pystyy moiseen räikeän toimintaan kenenkään estämättä. On aika nostaa kissa pöydälle!

 

Aiheesta lisää:

 

Brunila, Mikael, Kukka Ranta & Eetu Viren: Muutaman töhryn tähden. Helsingin töhrysota 1998—Into-kustannus, Helsinki 2011.

 

 

3. Nykyinen kotietsintälaki mahdollistaa täydellisen mielivallan

 

Jonkin aikaa sitten luin Suomen Kuvalehdestä jutun Venäjällä matkaavasta suomalaisesta rekkamiehestä. Hänet pysäytettiin käytännössä jokaisella miliisin tarkastuspisteellä ja sakkoja rapsahti. Laittomastiko? Ei suinkaan, vaan ihan laillisesti. Isoon rekkaan liittyy jokaisessa maassa 10 000 eri pykälää ja jos syynäämme joka ikistä, varmasti jostain löytyy vikaa.

 

Miten tämä liittyy kotietsintöihin Suomessa? Siten, että maassamme kotietsinnän voi post hoc (jälkikäteen) oikeuttaa, jos jotain rikollista löytyi. No, aivan varmasti löytyy, jos tarpeeksi tarkasti tutkii. Ts. yksi väärin tehty sähköliitos kodissasi mahdollistaa aggressiivisten poliisien invaasion luoksesi. Tämä tarkoittaa sitä, että poliisit voivat koska tahansa tehdä rynnäkön vaikka tietäisivät että etsittyä tavaraa ei löydy. Heille riittää että löytyy JOTAIN MUUTA ja saat tuomion. Tälle on laitettava loppu ja määrättävä, että laittomasti hankittua aineistoa kotietsinnässä ei saa hyödyntää ennen kuin rikos ylittää todella törkeän rajan.

 

 

III KYTTÄÄJÄT KONTROLLOIVAT SEKSIELÄMÄÄMME

 

 

Juuri äskettäin vierailin ystävieni kanssa Urho Kekkosen museossa. Monien huomiota kiinnitti seuraava seikka: Urho ja Sylvi nukkuivat kumpikin erillisissä makuuhuoneissa. Jos kuvittelemme tilanteen, että Sylvi olisi ollut kotoisin Arkangelista ja juuri löytänyt Urhonsa, tiedättekö mitä: avioliitto olisi määritelty lumeavioliitoksi, koska tunnusomaisia avioliittoon kuuluvia piirteitä ei olisi havaittavissa. Ulkomaalaisvirasto kun tunnetusti ei ole kiinnostunut suhteen henkisyydestä, vaan siitä että spermaa löytyy lakanalta sen verran kuin viraston mielestä normaaliin avioliittoon kuuluu.

 

Kaikki tapahtuu samaan aikaan kun olemme menossa kohti liberaalimpaa seksuaalikulttuuria. Tämä on oikein, sillä mitään ei tule kieltää, ennen kuin objektiivinen haitta toiminnasta on osoitettavissa. Silti henkilöltä, joka on nainut kansalaisuutta tavoittelevan ulkomaalaisen, vaaditaan seksuaalielämää, joka on poimittu suoraan 1800-luvun pienporvarillisesta romaanista. On perusteltua, että lumeavioliittojen suhteen ollaan varuillaan. Silti oikea päämäärä ei oikeuta mitä tahansa keinoja. Ei voida hyväksyä, että aviopuolisoja painostetaan tietynlaisen perinteisen seksuaalikulttuurin omaksumiseen. Tämä on aivan yhtä tärkeä asia kuin minkä tahansa seksuaalivähemmistön oikeuksien ajaminen.

 

Siinä missä porvarillinen toistuva sukupuoliyhdyntä tuntuu olevan kansalaisuuden saamisen edellytys, vammaisten seksuaalisuus on yhä edelleen tabu. Vammaisten hoitoon erikoistuneissa laitoksissa ollaan korkeintaan päästy vammaisten seksuaalisuden passiiviseen sallimiseen. Tästä tulee siirtyä sen aktiiviseen edesauttamiseen. Nyt tilanne on parhaimmillaankin se, että seurusteleville vammaisille ollaan järjestetty tiloja henkilökohtaiseen olemiseen. Näin ollen vammaisten oikeudet ovat ehdollisia siitä, että he noudattavat moraalikoodia, jota harva ei-vammautunut noudattaa. Määräämme vammaisille sellaisia moraalikoodeja, joita emme itsekään noudata. Kuvottavaa! Vammaisille tulee olla oikeus valita oma seksuaalinen toimintatapansa ja mahdollisuus noudattaa sitä, kunhan molempien osapuolien suostumus on läsnä.

 

 

IV PERUSTULOA KOKEILTAVA PAIKALLISESTI HELSINGISSÄ

 

 

Pitkällä tähtäimellä perustulo on ainoa järkevä tapa uudistaa suomalaista sosiaaliturvaa. Perustulo mahdollistaa työn vastaanoton, siinä missä työstä on saanut tähän asti maksaa tukien menetyksellä. Toiseksi perustulo lisää työntekijän oikeuksia työpaikalla: epätoivoisten ihmisten kyykyttäminen ja työsopimusten rikkominen on helppoa. Täten perustulo liittyy myös oikeusvaltion toteutumiseen työpaikoilla. Perustulonvarassa toi tarttua myös väliaikaisiin ja osa-aikaisiin työpaikkoihin, sillä monelle työttömälle tai toimeentulotuen varassa elävälle suora heittäytyminen 40 tunnin työviikkoon on liian suuri hyppäys.

 

Suuret politiikan muutokset ovat kuitenkin aina ongelmallisia, sillä meidän on mahdotonta ennakolta tietää kaikkia uuden politiikan seurauksia. Sen takia uudistusta on hyvä kokeilla paikallisesti. Missä tämä olisi paremmin toteutettavissa kuin Helsingissä, jossa ”epätyypillisten” työsuhteiden määrä on poikkeuksellisen suuri? Lisäksi kaupunkimme on täynnä opiskelijoita, joiden elämää perustulo muuttaisi dramaattisella tavalla. Kokeilemalla perustuloa paikallisesti saisimme tärkeää tietoa uuden politiikan mahdollisuuksista.

 

 

V PÄIHDEPOLITIIKASTA

 

 

Huumelainsäädännöstä päättää eduskunta, ei kaupunginvaltuusto. Näin ollen asiani ei koske lainsäädäntöä sinänsä, vaan sen soveltamista. Koko maassa, mutta ennen kaikkea Helsingissä yhä laajemmalle leviävä ilmiö on kannabiksen kotikasvatus. Poliisi on päättänyt reagoida ilmiöön kuten kuka tahansa paniikissa oleva ihminen tilanteeseen, joka tuntuu karkaavan kontrollista. Laki antaa tähän mahdollisuuden, sillä pääsääntöisesti huumausaineen myymisaie päätellään hallussa pidetyn määrän pohjalta.

 

Jokainen tietää, että pääsääntöisesti kotikasvattamisessa on kyse aivan erilaisesta kulttuurista kuin bisneksenomaisessa myynnistä. Koska jo yhdestä kasvista saatavat määrät ovat kohtalaisen suuria, kasvattajia kohdellaan ikään kuin myyjinä. Menettely on aivan yhtä typerää kuin laittomille lataajille langetetut vahingonkorvaukset siltä pohjalta, kuinka paljon ladattu aineisto olisi maksanut, jos sen olisi ostanut kaupasta. Tuomioissa on otettava huomioon VAHINKO, joka toiminnasta aiheutuu. Erona on jo riippumattomuus järjestäytyneestä huumebisneksestä. Mikäli oleellista eroa kulttuurien väliltä löytyy, tämä on otettava huomioon myös lainkäytössä. Lainkäyttöä uhkaa paniikki ongelmasta, jonka pelätään karkaavan käsistä, ei terve järki.

 

Ongelma ei liity ainoastaan lainsäädäntöön, johon en näissä vaaleissa ota kantaa, vaan kieroutuneeseen oikeuskulttuuriin, johon on löydyttävä tervettä järkeä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän reijoruotsalainen kuva
Reijo Ruotsalainen

A. S. Neill on kirjoissaan linjannut hyvän koulutuksen periaatteita sekä menetelmiä, joita voisi lähteä noudattamaan varsin nopeasti. Summerhill toimii edelleen ja sieltä voisi kenties hakea valmiita toimivia malleja.
Realistinen seksin opetus ja rajoitteisten seksin rohkaisu sekä opastus ovat loistavia ideoita. Mitenkähän saataisiin niihin toteutusta.

Toimituksen poiminnat