*

AnttiKukkonen

Keskustelua turvapaikkakysymyksestä Rautatientorin tp-leirillä

Minulla oli eilen varsin mielenkiintoinen keskustelu parin turvapaikanhakijoiden leirillä pyörivän suomalaisen naisen kanssa. Esitän tässä keskustelun kohokohdat ja kerron samalla, mitä uutta asiasta opin siihen myöhemmin tutustuttuani. Annan myös mielestäni yhden hyvän vinkin, joka tulee huomioida käytäessä keskustelua nk. liberaalia tai ”suvaitsevaa” tp-politiikkaa kannattavan kanssa, mikäli faktat siis noin yleensä kiinnostavat.

Debatti alkoi kysymyksestäni: onko minulla (A.K.) subjektiivinen oikeus matkustaa joka ikisen maapallon maan eli satojen valtioiden läpi ilman asiaankuuluvia matkustusdokumentteja, kuten passia, jos ilmoitan subjektiivisena aikomuksenani olevan hakea turvapaikkaa, mahdollisesti vaikka kahden vuoden kuluttua valtiosta n.

Toinen kolmekymppisistä naisista vastasi: kyllä. Toisen mukaan minulla ei tällaista oikeutta ole. Sen sijaan sen kaltaisilla irakilaisilla tp-hakijoilla, joita Rautatientori on pullollaan, tällainen oikeus on.

Kuten saattaa arvata, olin vastauksista parahultaisen hämmentynyt. Tämän takia katsoin järkeväksi jakaa kysymyksenasettelun kahteen erilliskysymykseen. Riidatonta on, että turvapaikanhaku sinänsä on kansainvälisesti taattu oikeus. Seuraako tästä kuitenkaan, että

1) Suomella on velvollisuus ottaa käsittelyyn turvapaikkahakemuksia, jos tp-hakija saapuu Suomeen turvallisesta maasta, kuten Ruotsista. (Se, mikä on kotimaa tai alkuperämaa, on oleellista vasta siinä vaiheessa, kun hakemus on otettu käsittelyyn.)

2) Onko valtioilla velvollisuus antaa oikeus läpikulkuun alueensa läpi, mikäli tp-hakija ilmoittaa halunsa hakea turvapaikkaa nk. 3. maasta?

(Ei liene tarpeellista erikseen eksplikoida, mikä oli minun kantani ja mikä keskustelukumppanien kanta.)

Mitä tulee kysymykseen nro 1, Migri kertoo, että turvapaikkahakemus voidaan jättää tutkimatta Suomessa mm. seuraavasta syystä: ”Olet saapunut turvallisesta maasta, jossa olisit voinut saada turvapaikan tai toissijaista suojelua tai muuten riittävää suojelua ja jonne sinulla on riittävästi siteitä ja jonne sinut voidaan palauttaa (turvallinen kolmas maa).”[1]

Koska Migrin ohjeistuksessa sana ”ja” (ja jonne sinulla…) on kiistatta monitulkintainen (inklusiivinen vai eksklusiivinen ”ja”: ”ja” vai ”ja/tai”), tarkastelkaamme, mitä asiasta sanoo Suomen laki:

”Ulkomaalaislaki: 99 a § (6.3.2015/194)

Turvallinen kolmas maa

Hakijalle turvalliseksi kolmanneksi maaksi voidaan hakemusta turvapaikkamenettelyssä ratkaistaessa katsoa valtio:

1) joka ilman maantieteellistä varaumaa on liittynyt pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 8/1976) sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimukseen (SopS 60/1989) ja noudattaa niitä; ja

2) jossa hakija olisi voinut saada 87 tai 88 §:ssä tarkoitettua taikka muuten riittävää suojelua.

Turvalliseen kolmanteen maahan palautettavalle ulkomaalaiselle annetaan kyseisen maan kielellä asiakirja, josta ilmenee, että hänen hakemustaan ei ole tutkittu aineellisesti Suomessa.”[2]

Yllä siteeratussa Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 2015 annetussa laissa ”ulkomaalaislain muuttamisesta” (muutos, joka päätyi tämänhetkiseen ulkomaalaislakiin; ks. alaviite nro 2) ei kuitenkaan puhuta mitään Migrin mainitsemista ”riittävistä siteistä”. Juuri tällainen maa on Ruotsi, joka todetaan myös tässä IS:n artikkelissa: ”Norjassa on Suomen tavoin ollut voimassa ulkomaalaislain pykälä, jonka mukaan maahan saapuvan henkilön turvapaikkahakemus voidaan jättää tutkittavaksi ottamatta, jos hakija tulee maasta, jossa häntä ei ole vainottu tai jossa hän on voinut saada turvapaikkahakemuksensa käsitellyksi.”[3] (Erona Norjaan Suomella on se, että Norjan mukaan tällainen valtio on myös Venäjä, Suomen mukaan ei, mahdollisesti ihan hyvästä syystä.)

Nyt tarkkana kansalaiset: Yllä sanotulla ei ole mitään tekemistä nk. Dublin-menettelyn kanssa, joka koskee sitä, että hakemus otetaan tutkittavaksi siellä, jonne tp-hakija on ensin rekisteröity.[4] Jos debatoitte tp-asiasta ”suvakin” kanssa, hän takuuvarmasti ohjaa keskustelun Dublin-asetuksiin, koska niiden mukaan hakemus on tutkittava Suomessa, jos tp-hakija rekisteröidään ensimmäistä kertaa täällä. Vedätys on selvä: mikäli tp-hakija on onnistunut tunkeutumaan väkivallattomasti tai väkivalloin 20 maan halki ennen saapumistaan Suomeen Ruotsin kautta, Dublin-asetus perustelee nimenomaan hakemuksen käsittelyä Suomessa, ei palautusta Ruotsiin. Ei siis ihme, että esim. ko. vedätyksen maailmanmestari, blogisti ”Uuninpankkopoika” tykkää puhua Dublin-asetuksesta: 

”Tavallisin virhe on väittää, että Dublin-asetus velvoittaisi turvapaikanhakijan ilmoittautumaan sen sopimusmaan viranomaisille, johon hän ensimmäiseksi saapuu. Ei velvoita.”[5]

Juuri näin, ”Uuninpankkopoika” Sakari Timonen on oikeassa. Vedätys on tietysti siinä, että hän insinuoi tämän avulla, että Suomen tulisi ottaa Ruotsista vastaan tp-hakijoita, kunhan rekisteröityvät täällä. Näin ei tietenkään ole. Tämä ei liity kuitenkaan Dublin-sopimukseen, vaan Suomen ulkomaalaislakiin, joka on täysin sopusoinnussa kansainvälisten sopimusten kanssa.

Dublin-asetuksesta pääsemmekin jouhevasti kysymykseen 2: Onko valtioilla velvollisuus antaa oikeus maan läpikulkuun, mikäli tp-hakija ilmoittaa halunsa hakea turvapaikkaa nk. 3. maasta? Esim. tuleeko Unkarin avata rajansa tp-hakijoille, joiden kohdemaa on Saksa, Ruotsi tai Suomi?

Suvereenilla valtiolla on oikeus sallia tämä. Minkäänlaista velvollisuutta tähän ei ole. Suurta kritiikkiä en ole edes nähnyt menettelyn suhteen, johon tartuttiin Suomessa jo syksyllä 2015, kun Torniosta tulleet pakotettiin rekisteröitymään Suomessa, mikäli ylipäänsä haluavat Suomeen tulla.[6] Tätä voimme kutsua vaikkapa hyväksi naapuripolitiikaksi: Suomen valtiota ei saa käyttää läpikulkuun muiden maiden riesaksi, sillä Suomi ei halua tuottaa haittaa naapureilleen. Vaikka maamme ansaitsee kritiikkiä siitä, että irakilaisia ylipäänsä vastaanotettiin yhtä ainutta Ruotsista, ansaitsee Suomen viranomainen toisaalta siitä kiitoksen, että järjestelykeskuksen ansiosta irakilaisia ei lähetetty eteenpäin kenenkään muun riesaksi.

Juuri kysymykseen 2 liittyy myös Unkarin muuttunut tp-politiikka. Unkari hyväksyi aluksi velvoitteen tp-anomusten vastaanotosta, mutta ongelmana oli, ettei tähän vastaanottoon ollut halukkuutta tp-hakijoiden parissa, vaan maata haluttiin käyttää vain kauttakulkuun, josta toki seurasi myös tp-hakijoiden välinpitämätöntä ja rikollista käytöstä Unkarin maaperällä. Unkarilla on myös EU:n sisällä velvollisuus valvoa Schengen-rajaa, asia, joka usein unohtuu. Vaikka kysymys ei olisi Schengen-rajasta, vaan Schengen-alueen sisäisistä rajoista, valtioilla ei ole sen kummempaa velvollisuutta sallia vapaa kauttakulku. Tämän ovat osoittaneet monet maat sinänsä laillisilla rajatarkastuksilla, sillä näihin on vaadittu peruste: epäily laittomista kauttakulku-yrityksistä. Näin New York Times tp-hakijoiden suhteesta Unkariin:

“When asked, the migrants now stuck at a train station in Budapest say that they put Hungary in much the same category as Macedonia and Serbia, the Balkan countries they passed through on their journey. They see Hungary as having a thin veneer of prosperity, but being fundamentally relatively poor and still developing. And Greece, though developed, is in economic crisis.

They want to live in a truly developed land of opportunity.”[7]

Kuulostaa siis aika lailla siirtolaisen motiiveilta. Sinänsä on toki harkinnanvaraista, voiko Unkari kansainvälisten sopimusten puitteissa määritellä Serbian turvalliseksi maaksi samassa merkityksessä kuin Suomen ulkomaalaislaki mahdollistaa Ruotsin määrittelyn turvalliseksi (kolmanneksi) maaksi, josta ei tarvitse vastaanottaa yhtä ainunainutta irakilaista. (Ehkä joku osaa analysoida tätä tarkemmin.) Vaikka näin ei olisi, Unkarilla on silti toissijainen peruste kieltää kauttakulku, mikäli se tarjoaa mahdollisuuden turvapaikanhakuun Unkarissa.

Oli miten oli, nämä 2 kysymystä ovat mielestäni relevantteja ongelmaa pohtiessamme. Tämä selvitykseni ei toki vastaa kysymykseen, tuleeko tp-hakijoita yleensä ottaa vastaan, ainoastaan siihen, onko tähän juridista velvoitetta ja milloin tähän on juridinen velvoite. On myös niin, että kun Ruotsista saapuneiden tp-hakijoiden rekisteröityminen Suomessa mahdollistettiin (sinänsä mielestäni väärä päätös), tuottaa tämä velvollisuuden Dublin-sopimuksen mukaan hoitaa prosessi loppuun maassamme. Valitettavasti - korostan: valitettavasti - juna meni jo mahdollisuudessa pikakäännyttää irakilaiset takaisin Ruotsiin. 

Olen kuitenkin pannut merkille, että nk. "suvakkiargumentaatiossa” kysymys halutaan monasti depolitisoida vetoamalla Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin. Tällaisia velvoitteita riidattomasti löytyy, mutta ne eivät koske valtaosaa vuonna 2015 käynnistyneen ”pakolaisvyöryn” myötä tulleita pääosin irakilaisia ja afganistanilaisia. (Toki, kuten sanoin, rekisteröimisen jälkeen Dublin-asetukset ovat asettaneet velvoitteita Suomelle. Pakolaisten vastaanotto Ruotsista oli kuitenkin poliittinen päätös, joka ei perustunut lain vaatimuksiin tai kansainvälisiin velvoitteisiin.)

***

Kun lähdin etsimään tietoa näistä asioista netistä, ensimmäisenä törmäsin Pakolaisneuvonnan 10 faktaan turvapaikanhausta[8], jota lukemalla ei saa ainoastaan käsitystä, että turvapaikkaa on oikeus hakea, vaan myös, että laiton rajanylitys ei tällöin ole oleellinen asianhaara. (Rajan saa ylittää papereitta ilman rangaistuksen pelkoa, jos anoo turvapaikkaa.) Tämä on sinänsä hyvä myös ”rajakkipuolen” muistaa puheessa laittomista turvapaikanhakijoista. Tp-hakija on laittomasti maassa vasta kun anomus (mahdollisten valitusten jälkeen) on lainvoimaisesti hylätty ja ex-hakija on määrätty poistumaan maasta. Tämän jälkeen voimme ongelmitta puhua laittomista, emme kuitenkaan sitä ennen. Sinänsä hyvää tietoa löytyy siis osittain myös Pakolaisneuvonnan sivustoilta (ks. alaviite nro 8).

Ongelmana on kuitenkin seuraava: Tekstiä lukemalla syntyy kuva, että Suomi noudattaa vain kansainvälisiä velvoitteita päätettyään ottaa nyt Rautatientorilla pyörivien irakilaisten turvapaikka-anomukset käsittelyyn. Kuten yllä esitin, tämä on täydellistä humpuukia. ”Tietoisku” siis täysin vaikenee asiaan liittyvistä oleellisista kysymyksistä.

P. S. Ai niin, mikä oli Rautatientorin leidien ”tiekartta” eli miten tästä eteenpäin kielteisen päätöksen saaneiden tp-hakijoiden suhteen? Se, että joka ikinen kielteinen tp-päätös tulee ottaa uuteen käsittelyyn, riippumatta siitä, ettei hakemus ole menestynyt normaalin muutoksenhaun (hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus) puitteissa. Sillä lailla! Halleluja!


Viitteet:


[1] Migri: Tutkimatta jättäminen, http://www.migri.fi/turvapaikka_suomesta/turvapaikan_hakeminen/hakemukse...

[2] Laki ulkomaalaislain muuttamisesta, http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150194 Teksti löytyy nyttemmin myös osana kuranttia lainsäädäntöä uudessa Ulkomaalaislaissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040301#L4P49 Vanhassa laissa, joka kumottiin keväällä 2015, ei löydy mitään mainintaa kolmannesta valtiosta. Tämä siis lisättiin uuteen lakiin 99 pykäläksi. Vanhan, kumotun lain 99§ kuuluu seuraavasti: ”Turvallinen turvapaikkamaa. Hakijalle turvalliseksi turvapaikkamaaksi voidaan hakemusta turvapaikkamenettelyssä ratkaistaessa katsoa valtio, joka ilman maantieteellistä varaumaa on liittynyt pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 8/1976) sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimukseen (SopS 60/1989) ja noudattaa niitä.” http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040301

[3] Ilta-Sanomat: Norja suunnittelee turvapaikanhakijoiden pikakäännytystä Venäjälle – ministeriö: Ei mahdollista Suomelle, http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001039616.html

[4] Yle: 10 faktaa Dublin-järjestelmästä – Suomi poistaa turvapaikanhakijoita maasta tehokkaimmin Euroopassa, http://yle.fi/uutiset/3-9333595

[5] ”Uuninpankkopoika” Sakari Timosen blogi: Dublinia rautalangasta, http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2015/09/27/dublinia-rautalangasta/ Timonen kirjoittaa tässä blogimerkinnässä myös: ”Jos henkilö ei ilmoittaudu sen ensimmäisen maan viranomaisille, niin hän voi matkustaa vaikka halki Euroopan ja pyytää turvapaikkaa missä tahansa. Schengen-alueella ei rajavalvontaa ole, joten matkustusasiakirjoja ei tutkita.” Timosella menevät tässä modaaliset käsitteet autuaasti sekaisin. Totta kai henkilö voi matkustaa halki Euroopan. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että valtioilla olisi velvollisuus tämä sallia minkään kansainvälisen sopimuksen puitteissa. Yhä edelleen, siitä että matkustusasiakirjoja ei tarkasteta, ei tietenkään seuraa, että tämän johdosta kauttakulku muuttuu lailliseksi. Heroiinin salakuljetus maahan ei ole laillista, vaikka poliisi ei kuriiria tutkisi. Tällaiset hämmennystarkoituksessa tehdyt virheet ovat ”Uuninpankkopojan” tyypillistä antia. Sinänsä varsin surullista, että Timosen blogi on muuttunut eräänlaiseksi rahvaan oikeuskirjastoksi.

[6] Näin Yle esittelee järjestelykeskusta, jossa tp-hakijat rekisteröitiin (tai rekisteröidään yhä edelleen). Yle: Tornion järjestelykeskuksen kautta kulkenut 10 000 turvapaikanhakijaa,  http://yle.fi/uutiset/3-8432147

[7] The New York Times: Traveling in Europe’s River of Migrants, https://www.nytimes.com/interactive/projects/cp/reporters-notebook/migrants/hungary-treatment-refugees

[8] Pakolaisneuvonta ry.: 10 väitettä ja faktaa turvapaikanhakijoista ja pakolaisista, http://www.pakolaisneuvonta.fi/index_html?lid=90&lang=suo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

EU ohjeet maakohtaisesti. esim.Unkari.

Ulkomaalainen saa oleskella laillisesti
- maassa myös oleskelulupa- ja turvapaikkahakemuksen käsittelyn ajan. Turvapaikanhakijan katsotaan siis oleskelevan maassa laillisesti sen aikaa,
-kun turvapaikkahakemuksen käsittely on kesken.

Turvapaikanhakijan oleskelu muuttuu laittomaksi siinä vaiheessa, kun turvapaikkahakemukseen tehty kielteinen päätös saa lainvoiman
- tai maasta poistamispäätös tulee täytäntöönpanokelpoiseksi.
( myös valituksen jälkeen ,uuden käsittelyn aikana)
Paperittomat
Paperittomia koskevaa erillistä lainsäädäntöä ei ole.
lähde:
Sisäministeriö

http://www.kho.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedottee...

EU-Lissabonion sopimus-08
Euroopan unionin ensisijaisuusperiaatteen mukaan EU-oikeudelle tulee antaa soveltamistilanteessa
- etusija sen kanssa
ristiriitaiseen kansalliseen säädökseen nähden.

Suomihan on EU-maa ?

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Eikä edes minun keksimä. Kun "mustatuntuu" ei ole Laki mitkä EU/eduskunta on päättänyt ja mitä noudatetaan .
Niin siksi kun musta on tuntunut aina ettei minun tuntoni ja mielipiteeni,ole esteenää edm.tahojen päätöksille.

eikä yli 700 Mepin / 27 EU-maan ,jotka ne on hyväksynyt enemmistön äänillä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ihan järkevä alustus, joka ymmärtääkseni vastaa myös Suomen virallista tulkintaa. Tosin joissakin force majeure -tilanteissa järjen on mentävä väliaikaisesti lain kirjaimen edelle ja "väliaikainen" riesa saattaa osoittautua pitkäksi, mutta ei välttämättä laajaksi.

Humen giljotiinia koskeva huomio: Kun Saku Timonen, Markku Huusko tai joku muu kokenut kirjoittaja kertoo, että jotakin voi tehdä tai tapahtua, hän ei tarkoita, että niin pitäisi tehdä tai tapahtua. Näin lukeva sekoittaa moodit ihan itse. Toki kokenut kirjoittaja osaa asettaa sanansa myös provokatorisesti.

Toimituksen poiminnat